From the scorching ashes of ©Transvulcania into the frigid & rainy forest of ©NUTS Karhunkierros (PART 1 of 2)

Beaten, but not broken! Tervehdys kaikille pitkästä aikaa! Otetaan pieni rekappi, eli aloitin n. neljä vuotta sitten kirjoittamaan juoksublogia kiitos parin ystäväni rohkaisemana. Kohta kolme vuotta on kulunut edellisestä postauksesta. Kirjoitan kuitenkin tänne omasta halustani ja päätin alusta asti, että en ota suoritetta tästä, vaan hyvän tavan purkaa ajatuksia ja tunteita sekä sivutuotteena julkaista blogia teille lukijoille. Pähkinänkuoressa kolmeen vuoteen on mahtunut valmistuminen Pelastusopistosta, työllistyminen palomiehen ammattiin, parisuhde iloja- ja suruja, hautajaisia, ristiäisiä, täyttymystä, tyhjentymistä, uuden oppimista, vanhan unohtamista ja jokapäiväistä elämää sekä tietysti itse juoksemista. Myös kolme ultra DNF, joista voisin kirjoittaa myöhemmin ajatuksia ja oivalluksia, mutta mennään asiaan!

Transvulcania, ensimmäinen ulkomaan polkujuoksukisani, joka järjestetään vuosittain La Palman saarella toukokuun alkupuolella. Matkoina löytyy Ultra ~75km +4300m/-4000m, Maraton 45km +1900m/-3300m, Puolimaraton ~25km +2100m/-700m ja "Verttitonni" 7.6km +1200m.

Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä Eetun ja Nikon mukaan lomailee ja tekemään viimeiset valmistavat avaintreenit 2 viikkoa myöhemmin pidettävään NUTS Karhunkierros 166km, joka kuuluu tämän vuoden päätavotteisiini. Mutta havahduttuani siihen, että puolimaraton matkaan ei edellytetä ITRA-pisteitä, joten näin hetken sopivana juosta ensimmäisen polkujuoksukisani ulkomailla.

Lähdimme hyvissä ajoin kisaviikolla tiistaina matkaan, kylläkin eri lennoilla. Olin onnistunut löytämään pojille halvat lennot Berliinin kautta. Itse lensin Amsterdamin kaksinkertaisilla lentolippu hinnoilla. Eihän Kanarian reissu olisi mitään ilman pientä "inversioita". Poikien paluulento oli peruttu kokonaan La Palmalta Berliiniin ks. lentoyhtiön mentyä konkurssiin muutamaa viikkoa ennen reissua. Onneksi pojilla oli pitkät kesälomat ja neuvokkaat mielet. Eetu ja Niko päättivät siirtyä Teneriffalle jatkamaan palauttelua kisasta, problem solved.

Lentokentältä vuokra-autolla saaren toiselle puolelle, Los Llanoksen kylään. (Paikallinen Heinola).
Apartmentos Adjovimar tarjosi rauhallista oleskelua, puhtaita huoneita ja loistokasta palvelua.
Valmistava viikko meni rennon reippaasti, juostiin, syötiin ja muutama siesta cervezakin tuli otettua.

Keskiviikkona lähdettiin katsastamaan Eetun ja minun kisareitin loppuosuutta koko trion voimin.

Tres monos! Kolme kalpeata Samba-apinaa ja taustalla Los Llanos.

Kisareitti on käytännössä ensimmäiset 17km nousua (+1900m) ja viimeiset 7km laskua (n.-500m).
Lähdettiin kisan maalialueelta katsastamassa kisan korkein kohta, josta hölkättiin takaisin alas. Saimme hyvän rennon 2.5h lenkin +800m/-800m nousuilla ja laskuilla polttavassa auringonpaisteessa.

Paikallinen "jätemäki", olematta jätemäki.

Torstai ja perjantai ennen lauantai kisapäivää otettiin rauhakseltaan syöden hyvin ja hieman hölkäten molempina aamuina.


Pieni liikkuminen kisan edeltävinä päivinä on oiva tapa pitää juoksuvirettä ja voimistuvaa kisatunnelmaa yllä, kuitenkin kannattaa tarkasti kuunnella kehoa, ettei kuormita itseään liikaa. Kisanumerot haettiin torstai aamulenkin yhteydessä.



Fiilis oli kohdillaan, meno oli rento, huonoa läppää heitettiin, hönöiltiin ja naurettiin. Perjantai iltana syötiin reilusti pastaa, sillä startti puolimaratonille oli 07:30, joten oli järkevää syödä illasta ja antaa vatsan rauhottua kisa-aamuna.
Varustevälppäykset ja yhteisein iltaruokailun jälkeen untenmaille, sillä tiedossa oli aikainen herätys 04:30...











                                  Jätskien, pastaillallisen ja rakkauden siivittämänä kohti kisaa! :)

Kisavarusteet : Minimivaatetus, eli juoksusortsit, hihaton, muutama geeli(maxim) ja patukka(cliff), 2xlötköpullo vettä + 1xlötköpullo High5 Zero-tabletti. Sauvat (Blackdiamond Carbon Distance Z), lippis, polaroidut juoksulasit, muutama pakollinen kisavaruste ja kännykkä. Juoksukenkinä : Salomon Sense Pro 2.

Yöllä sain nukuttua n. 5h~ muistaakseni, siitä huolimatta oli levännyt olo. 04:30 herätys, aamukahvin keittoon, välppäykset, kuppi kahvia ja vettä reilusti + 1 banaani. 05:15 apartmentoksen edestä Eetun kanssa lähdettin kävellen kohti Los Llanoksen bussiasemaa, jonne kesti rauhakseltaan 10min~. Bussikyyti kesti n. reilu 1h saaren eteläiseen kärkeen, josta lähtö 07:30. Bussimatka meni hyvin pienessä koiranunessa. Saavuimme ajoissa kisapaikalle hieman vajaa tunti kisan starttiin. Vielä oli pilkkopimeää, mutta lämpötila oli jo +20'c, kuitenkin viimainen tuuli piti huolen siitä, että kannatti pysyä liikkeessä ja lämmitellä perusteellisesti.

Aamukajastus otti otettaan yön pimeydestä ja oli aika startata kisaan ja heittää vikat tsempit Eetun kanssa.

Vajaan 550 juoksijan voimin lähdettiin matkaan 07:30.

                                          Lähtötunnelma oli iloinen ja energinen. (Ei ääniä valitettavasti!)

Tänä vuonna päätin, että otan kisat jatkossa rauhallisemmin, sillä usein kisojen hyvät alkufiilikset on kostautunut liian koviin vauhteihin. Ensimmäinen 1h otin rennon kevyesti, juoksin pääasiassa loivat nousut ja vähänkin profiili jyrketessä, muutin menon suosiolla marssikävelyksi.

(äänet ei toimi valitettavasti[iphone:ssa toimintahäiriötä])

Aamuaurinko alkoi paistamaan niskaan n. 45min startista ja lämpötila pikkuhiljaa kohosi.
Itselleni kuumassa juokseminen ei sovi laisinkaan, olen todella kramppiherkkä ja muutenkin ruokahalut juostessa vaipuvat minimitasolle. Fiilis oli upea ja n. reilun tunnin kohdalla päätin lähteä pikkuhiljaa nostamaan vauhtia kohti ensimmäistä huoltoa, joka oli 7km kohdalla. Matka taittuikin hyvin huoltoon ajassa 1h10min. Juoksu maistui ja energiatasot olivat hyvällä tasolla.

Eetu oli kehunnut, että kylässä jossa huolto löytyy, tunnelma olisi uskomaton, ja sitähän se oli. Kaikki kylän mummelit, pappelit, sedät, tädit ja lapsukaiset olivat kannustamassa "Vamos, vamos!, Venga!".

Mukulakiviä juosten ylös läpi upean kannustuksen, nopea vesitäyttö lötköpulloihin ja matka jatkui.
Syke oli noussut lähemmäksi anaerobisen rajaa tuntemusten perusteella, joten otin kävelyä huollon jälkeen ja rauhoitin kehon, että saisi hyvin energiaa sisään. Sain syötyä kokonaisen Cliff-maapähkinvoipatukan sekä yhden Maxim-geelin n. 30 min aikana. Energia maistui ja imeytyi hyvin, mutta aamupäivän lämpötilan jo noustessa lähes +25'c asteeseen varjossa, alkoi lämmin ilma tuntumaan kehossa.
Kisan lähes pilvetön taivas ja zeniitistä päälakeen porottava aurinko alkoi polttelemaan todenteolla.  Seuraavaan huoltoon oli edessä vielä n. +1100m ja 10km. Kilometrit 8km - 14.5km meni vielä hyvin, mutta sitten alkoi titaanientaistelu. Etureidet alkoivat kramppaamaan, kuivuminen, energiavaje, kuumuus ja hikoilu polttavan auringon alla alkoi ottaa miehestä mittaa. Koitti "Do or Die"hetki, joten kisasoturimoodi päälle ja askel kerralla eteenpäin...

Muutamia kanssakilpailijoita alkoi mennä ohi, mutta myös saavutin joitakin selkiä, eräskin nuori Espanjalainen n. 20v poika oli tajunnanrajamailla, näin kun kanssajuoksija antoi edellä juomista hänelle ja kun saavutin pojan, tarjosin hänelle myös vettä sanomalla "mas aqua?". Pojalla oli nähtävästi omat juomat loppuneet kesken. Sain häneltä kansainvälisen kiitoksen taputuksena harteille...
Matka jatkui kohti huoltoa vielä n. reilu 2.5km ja +300m nousun verran, johon lopulta tuhraantui lähes ikuisuudelta tuntuneet ~ 40min. Saavuin huoltoon ajassa 3:00h. Heikotti, mutta sain kerättyä itseni, kävin puskassa pienellä tyhjennyksellä ja päätin vastoin periaatteitani ottaa kisajärjestäjien urheilujuomaa, joka upposi hyvin, sillä viimeiseen tuntiin ei enään omat eväät maistuneet. 3-4dl urkkaa + raikasta vettä päälle menivät suoraan suoniin. Huoltoon loppupeleissä meni vain 4min ja matka jatkui kohti huippua. Rauhallisesti vielä +100m nousua ja kisan korkein kohta oli saavutettu!

Tunsin helpotusta ja rauhaa, maisemat olivat upeat, ja edessä viimeiset 7km ja lähes pelkkää alamäkeä n. +150m nousua ja reilu -500m laskua.

Huom! Videolla arkaluonteista informaatiota ^^

Tästä lähti huomioon ottaen olotila, kisan vahvin osio. Tunnetusti olen enemmän alamäki- kuin ylämäkijuoksija. Tahtotila oli kova ja pikkuhiljaa sain jalat rullaamaan alamäkiin. Keho jatkoi kuivumista ja hikoilu oli voimakasta. Sain juotua tästä lähtien ainoastaan vettä, koska mikään muu ei enään maistunut. Juoksi maistui onneksi, kunnes salama kirkkaalta taivaalta iski infernaalinen suonenveto/kramppi oikean jalan reiden lähentäjään siirtyessäni muutaman porrasaskeleen ylös kohti viimeistä nousua. Säikähdin pahemman kerran, mutta päätin, että tästä selvitään. Pumppasin niin voimakkaasti kuin uskalsin takareittäni, ja n. 30-45sek jälkeen kramppi hellitti otettaan ja pääsin jatkamaan kisaa alkuun kävellen ja nousun jälkeen askel muuttui juoksuun.

Tämän jälkeen "all-in" ja viimeinen kilometri oli riemua ja suuria tunteita, selkiä tuli vastaan loppumatkan taittuen n. 4:00min/km vauhdilla.

Loppukiri ja suurin kannustuksin maalisuoralle ja maaliin ajassa 4h08min, sijoittuen 152/500~. 

Ensimmäinen polku(vuori)juoksukisa ulkomailla vaikeuksien kautta voittoon! 

Transvulcania oli onnistunut koko trion osilta, Niko juoksi komeasti maratonin ajassa 7h03min~ sijottuen 183/653. Ja isot onnittelut vielä kerran Eetulle elämänsä juoksusta samaisella matkalla kanssani sijoittuen sijalle 10! Kisan taso oli päätä huimaava, Eetu hävisi 1 sekunnin MM-kisoissa kahteen otteeseen toiseksi juosseelle Cristofer Clementelle ja kisan voittajalle 11min33sek. Oli voittojuhlien aika ja niin myös tehtiin nauttien paikallista rommia ja tanssien diskossa. Iso kiitos Eetulle ja Nikolle matkaseurasta ja kiitos kaikille ystävilleni ja sisaruksille!

Tästä jatkettiin kohti vuoden päätavoitettu NUTS Karhunkierros 166km, johon oli tasan kaksi viikkoa aikaa. Oliko tämä riittävä aika palautua ja kaksi peräkkäistä DNF edellisiltä vuosilta painoivat mielessä... Stay tuned.. To be continued..

Valtavaaran nousu

Loppuun muutamia kuvia kauniista La Palman saaresta!