From the scorching ashes of ©Transvulcania into the frigid & rainy forest of ©NUTS Karhunkierros (PART 2 of 2)

Tästä jatkettiin kohti vuoden päätavoitettu NUTS Karhunkierros 166km, johon oli tasan kaksi viikkoa aikaa. Oliko tämä riittävä aika palautua ja kaksi peräkkäistä DNF edellisiltä vuosilta painoivat mielessä... Stay tuned.. To be continued... Tämä on osa 2 / 2, jos haluat lukea mitä tapahtui ensimmäisessä ulkomaan polkujuoksukisassani, lue osa 1 / 2.

... Pari viikkoa vierähti Trans Vulcanian kisasta palautellen.. Pari työvuoroa oli lomien välissä tehtävä ja pari rentoa fiilistelylenkkiä tuli juostua. Söin hyvin, nukuin, nautin lomasta ja tein kaiken mahdollisen palautumisen eteen..

Ja sitten taas mentiin, Samban porukka kasaan lentokentällä ja aamulento kohti Oulua, josta vuokra-autolla Rukalle.


















Olin siis jo yrittänyt 2017 ja 2018 suoritua Karhunkierroksen perusmatkasta kehnoin yrityksin, lopulta aina keskeyttäen.

Tänä vuonna lähdin uuden reseptin turvin kisan kimppuun, Kotipizzaa folioon jonka ääreen toivon mukaan pääsisi Oulangan huollossa mennen tullen.

Saapuessamme Rukalle, keli oli henkeäsalpaava.
Mieli oli rauhallinen ja päättäväinen. Tänä vuonna päätin, että kaikki "sekoilu" saa loppua, eli keskityn vaan asioihin mitkä ovat olennaisia ja ennen kaikkea asioihin mihin pystyn vaikuttamaan.










Kisa-aamu, yö hyvin nukuttu, aamukahvia ja kisanumeroiden haku, sekä varuste-checkkaus. Klo. 12:00 startti sopi itselle näin ilta/yöihmisenä. Varustevälppäykset, aamupalaa, someilupäivitykset ja rentoilua. 

Omaa mindsettiä 24-48h ennen juoksukisaa : Olen miettimättä kisaa mahdollisimman pitkään. Kuten Will Smith sanoo "miksi jännittää jotain asiaa, mikä tapahtuu vasta viikkojen päästä, ja siten pahimmillaan pilaat yöunet ja saat vatsan sekaisin, ja minkä takia!?". Joten ennen Karhunkierrosta, aloin käymään kisaa läpi vasta matkalla Rukalle, n. 1½ vrk ennen starttia. Pyrin ottamaan rennosti, keskityin vain omaan valmistautumiseen, (vähemmän sosialisointia), enemmän omaa aikaa. Kisan läpikäyntiä mielessä, kuunnellen lempimusiikkia, syöden hyvin ja mahdollisimman paljon viettää aikaa makuuasennossa. Kisa-aamuna varusteet kasaan, sitten vain sohvalle lepuuttelemaan  ja odottamaan kisan starttia miettien kivoja, positiivisia ajatuksia :)

N. 15min ennen starttia vielä selfiet upeiden mimmien, Laura & Laura sekä Tanjan kanssa.

Ja ennen kuin ehti huomata, NUTS Karhunkierros lähtölaukaus pamahti ja tunnelma kattossa!

Edessä oli n. 166km ja +3800m~ nousua. Keli oli optimaalinen omaan makuun. n. +10'c ja lähes aurinkoista. Ajatus oli lähteä maltilla matkaan Laurojen peesissä. Järvisen Lauran kanssa alkumatka menikin mukavasti, otettiin ylämäet rauhassa ja alamäet rennon reippaasti juosten alas. 

Hulppeat maisemat ja Lauran alamäkinäytettä. 

Konttaisen huoltoon saavuttiin n. 1h10min kohdalla. Nopea huolto, pullojen täyttö, mandariinia ja banskua matkaan ja menoksi. Huoltoon ei muutamaa minuuttia enempää tuhraantunut.
Porukassa mentiin mimmien kanssa, vauhti tuntui hyvälle kohti "basecamp" huoltoa. Noin 3 tuntia matkattuani tyttöjen peesissä huomasin, että vauhti oli aavistuksen liian kova omaan makuun ja maltoin pitää pääni ja päätin jättäytyä kyydistä. Himmasin vauhtia kohti huoltoa, jonne saavuin 3.5h kohdalla. Olen kärsinyt liikaa vatsavaivoista, joten päätin ottaa rauhassa huollot.  Viimeiset n. 500m kävelin, että sain rauhoitettua kroppani. Ilokseni Vähäsen Sami oli vastassa ja kyseli heti vointiani, tuntemuksia ja alkoi huoltamaan minua. Kerroin alkumatkan tunnelmia ja sanoin että "pakko ottaa iisisti" Sami totesi "juuri näin, rauhassa vaan ja just niin kuin puhuttiin, huollot rauhassa". Sami huolsi, vaihdoin sukat, kävin bajamajassa, join LIDL:n toffeen makuisen proteiinijuoman (jostain syystä uppoavat hyvin), lisää banaania, mandarinia. 

Poltsit ja banaani matkaan ja menoksi, iso kiitos Vähäsen Samille!

Matka jatkui hyvävointisena ja hetkeä myöhemmin näin Tiusasen Rikun ja huusin "hei Riku venaa vähän". Rikulla oli hyvät menohalut, ja jotenkin tuumasin, että nyt kelpaisi matkaseura ja niinhän Riku vastasi myöntävästi "tahdon" kysyttäni häneltä "tahdotko matkata kanssani niin ylä- kuin alamäissäkin.." 
Pyysin Rikua himmaamaan hieman, sanoin että tarvii sulatella energiaa, joten mentiin kävely-juoksu yhdistelmällä pitkin Kitkajoen rantaa ja fiilisteltiin upeita maisemia!

Pohjoisen viikinki- ja luonto

Matka Rikun kanssa oli lystiä, tyhmiä juttuja, iloista mieltä ja perusajatus pysyi kirkkaana "koko ajan eteenpäin". Kohti Oulankaa, jossa Cut-off aika oli illalla 22:00, 10h oli aikaa könytä startista 55km matka Oulangan huoltoon, jonne saavuimme Rikun kirittämänä mukavasti n. 21:10 aikaan illalla. (9h10min). Huoltoon tulimme hyvävointisena, molemmat keskittyi omaan tekemiseen. Parasta oli tietysti uuden kisataktiikan myötä Kotipizza, jota tarjosin Rikulle kanssa, koska alkuperäinen suunnitelma jakaa pitsa Laurojen kanssa vaihtui Rikuun. 1/4 pitsaa, Lidl:n protskujuoma, omia kauraleipiä ja reilusti kokista. Kahvia ei jostain syystä ollut tarjolla, mikä olisi maistunut enemmän kuin hyvin yötä vasten. Aikaa kului liian paljon huollossa, olimme viettäneet 35-40min, jolloin Riku alkoi onneksi kuumottamaan minua, "Kaitsu mennään jo!??!". Pitkät kuorihousut yötä vasten jalkaan. Poltimme huoltoon loppupeleissä 45min, joka olisi ollut hyvä hoitaa maksimissaan 20-25 minuutissa. Anyhow, lähdimme tallustaa kohti Lappia (Hautajärveä). Matka eteni verkkaisesti ruokaa sulatellessa. Ehdittiin n. 1h matkata huollosta kun kisan kärkimiehet jo tulivat vastaan ja tsempit vaihdettiin. Matkan edetessä myös oma tekeminen hieman hidastui ja Rikulla oli selkeästi menohaluja enemmän, mutta herrasmiehenä Riku piti seuraa lähes koko matkan kohti Hautajärveä jonne saavuimme Rikun johdolla n. 03:15~ aamuyöstä. Matkaa oli kulunut n. 15h15min ja puoliväli oli saavutettu ja tuntuikin hyvältä päästä sisätiloihin Hautajärven luontokeskukseen, jossa toimi NUTS Karhunkierroksen puolenvälin huolto sekä 83km startti.

Oli siis yö ja kello näytti 03:15. Ajatus oli syödä puuroa, omia kauraleipiä, hedelmiä ja kokista sekä kahvia, vihdoinkin! Harvoihin asioihin olen heikkona, mutta kahvi kuuluu niihin. Jokatapauksessa päätin ottaa rauhassa puolivälin huollon. Oli siis vielä aikaa vajaat 21h selviytyä takaisin maaliin Rukalle. Nälkä oli ja energiat vähissä, tästä huolimatta jostain syystä ei ruoka tahtonut maistua. Tuumailin, että pitkä taival vielä edessä, joten käytetään rauhassa aikaa, jos se ruoka menisi hitaammalla vauhdilla alas, näin osittain kävikin. Puuro kuitenkin tökki pahasti, ehkä ajankohta vuorokaudesta vaikeutti asiaa. Muistaakseni sain sitten puolilautasellista puuroa alas, kauraleipiä (rasvaa,juustoa, kurkkua ja tomaattia), banaani, kokista ja hieman kahvia ja  toki ihan blanco vesi maistuu aina hyvin itselleni. Päätin syödessä, että yritän nukahtaa hetkeksi ruokailun päälle ja se onnistuikin hyvin. Keräsin pari vilttiä ja menin sikiöasentoon luontokeskuksen pimeimpään nurkkaan. Laitoin puhelimen n. 35min päähän herättämään. Muistan kun Riku tuli hieman ehkä huolissaan kyselemään olenko ok, sanoin että tarvitsee nukkua hetki, Riku sanoi jatkavansa matkaa. Toivoteltiin tsempit, Riku lähti, minä jäin nukkumaan..

Puhelin herätti n. 04:15 ja ehdin nukahtaa hetkeksi, sain kehon lämpimäksi ja ruoka myös sai rauhassa imeytyä. Tästä verkkaisin ja epävarmoin liikkein ylös, wc-käynti, kaikki mahdollinen vaatetus päälle, kokista lisää koneistoon ja 20min heräämisestä lähdin vihdoin pitkän 1h15min huollon jälkeen tallustelemaan takaisin päin. 

Perjantai päivän auringonpaiste oli enään kaunis haikea muisto, lauantai aamun valkenessa oli hailakan harmaa taivas ja satunnaisia vesipisaroita ripsi taivaalta, lämpötilan ollessa +3'c.

Matka siis jatkui tästä eteenpäin yksin. Nukkumisen jäljiltä oli horkka päällä, mutta reipas sauvakävely alkoi tuottamaan tulosta ja noin tunnin jälkeen olo oli siedettävä. Välillä hölkkäsin, mutta enimmäkseen kävelin reippaasti n. 10:00min-14:00min per km.

Vesisade hiljalleen tunti tunnilta yltyi ja loppua ei näkynyt ei sateen eikä matkan suhteen. Sitten se iski ns. "pimeät tunnit". Kello oli jotain aamu 07:30~ , 83km:n kärki pyyhälsi ohi tuorein jaloin ja kaunista oli MP:n ja muiden hurjapäiden kyyti. Väsymys iski, energiaa olisi edelleen tarvinnut lisää, ei maistunut ruoka, ei juoma, ei oikein mikään. Apaattisuus iski ja meno oli tahmeeta, liiankin tahmeeta, matkavauhti laski 16:00min-18:00min per km. Mihinkään ei varsinaisesti sattunut, mutta maailman meno ei maistunut laisinkaan. Tsemppejä tuli kyllä ohittavilta 83km juoksijoilta, matka ei tuntunut taittuvan, ja pienetkin nousut/laskut, juurakot ja kivet painoi miestä alas. Pidin ajatukset yksinkertaisina, sain lohtua, kun ajattelin rakkaita ja lähimmäisiä...

Muutamaa tuntia myöhemmin klo. 09 aamulla edelleen väsytti, leukoja repi ja oli aika tyhjä olo, niin henkisesti kuin fyysisesti. Luovuttaminen alkoi hiipiä takaraivoon. Sekavin tuntein mietin, että jotenkin jos Oulankaan jaksan kävellä, lopetan leikin sinne, sillä ajatus maaliin pääsystä tuntui toivottomalta, samaan aikaan edellisvuoden keskeytys Oulangasta n. 5km eteenpäin kummitteli. Ystäviä ja tuttuja 83km juoksijoita tuli ohi ja muistan kun Käsnäsen Heikki sanoi "Kaitsu tsemppiä, mahtavaa tänä vuonna sitten päättyyn asti!". Iski kylmät väreet ja sovin itseni kanssa, että nyt sisulla Oulankaan ja sitten katsotaan uusiksi asioita. Sain kasattua itseni ja viimeiset 5km~ etenin n. 12:00min/km vauhdilla vihdoinkin Oulangan huoltoon lauantai  aamupäivästä klo. 10:45. ( 22h45min). Yllätykseksi näin Nikon karhupuvussa ja Ali oli huollossa, jolta sain halauksen ja huoltoapua. Voivottelin Alille kuinka olin loppu ja väsynyt. Menin istumaan ja Ali oli altis auttamaan ja kyseli mitä tarvitsin ja teki kaiken mahdollisen puolestani. Henkinen helpotus sekä ilo täytti mielen ja tunteet. Olin väsynyt ja nälissäni. 1/4 osaa Kotipizzaa, 1kpl LIDL:n proteiinijuomaa ja n. 0.5l kokista meni suoraan suoneen. Kylmä oli, tärisin horkan kourissa, mutta riitti että jaksoi istua, syödä ja juoda mitä Ali eteen toi. Tankkasin edellä mainittuja ruokia, juomia minkä ehdin, myös vettä meni paljon kaiken rinnalla. Huolsin myös jalkojani, jotka olivat rakoilla ja hyvin likaiset. Käsiswipeillä pyyhin pahimmat pois ja kuivat sukat jalkaan. Kaikki mahdollinen vaatetus päälle, wc-käynti ja Ah lisää kokista joka tuntui maistuvan. Kuppi kahvia jälkkäriksi, halit Alilta ja Nikolta ja kovat tsempit lämmitti mieltä. Lähdin jälleen tuttuun tapaani kävelemään rauhakseen horkan vallitessa, mutta tyytyväisenä kun sain suuren määrän nestettä ja energiaa alas. Vesisade jatkoi yltymistään. Kävelin hiljakseen eteenpäin. Oulangan huoltoon käytin n. 30min aikaa, mutta se kannatti!

Ensimmäiset 1h15min~ siis sulattelin suurta määrää energiaa ja karistelin horkkaa irti kehostani. Olo parani joka askeleella ja tunsin kuinka energiapiikki alkoi vaikuttamaan koko kehoa ja mieltä. Tässä vaiheessa tunsin heränneeni uuteen päivään. Aloin rohkeasti juoksemaan, olin täynnä energiaa ja toivoa siitä, että maaliin pääsy on mahdollista. Aloin ottamaan 83km juoksijioita kiinni ja olo tuntui uskomattomalta, seuraavan 2h matkasin n. 11km, joista ekat 45min tuli matkattua 5km. Meno maistui aina kitkajoen alkuun asti, tässä vaiheessa matkaa oli takana n. 26.5h tuntia ja vajaat 120km. Tajusin, että olin ohittanut jo pitkän matkaa kohdan johon edellisvuonna keskeytin. Hieman ennen Kitkajokea viimeisessä jyrkässä laskussa tapasin Lakion Arin, joka herrasmiesmäisesti esittäytyi Lauran miehenä. Olimme jossain tavanneet aikaisemmin, mutta väsyneenä ja virtapiirit märkänä ei oikosulkua parempaa kipinää ajatuksista syntynyt. Kitkajoen rannasta lähdin hakemaan vesitäydennystä, jossa Ari huomasi, että nyt mies tarvitsee apua. Itse seisoin jalat pökkelöinä ja Ari täytti vesipullon, kiitin ja kummarsin. Ari ja kaverinsa karkasi tästä, mutta jatkoin tarmokkaasti ja hyvin mielin eteenpäin. Edessä oli tekninen pätkä Kitkajoen rantaa....

Mieli oli pirteä kaikesta huolimatta. Selkeästi aamuyön tunnit olivat valvomisen suhteen hankalinta aikaa itselleni. Kitkajoen kivinen ja juurakkoinen osuus oli edessä. Päätin ottaa osuuden rauhallisesti ja varovasti, sillä pienikin virhe väsyneenä voisi pahimmillaan aiheuttaa kaatumisen jokeen. Ja muutenkin niin teknisellä ja ylämäki voittoisella osuudella ei "kiiruhtamalla" aikaa säästä, tärkempää oli säästellä voimia, sillä matkaa oli vielä n. maratonin verran jäljellä. 

Matka eteni ongelmitta, mutta hitaasti. Samalla mietin seuraavaa "cut-off" aikaa Basecamp-huoltoon, joka oli klo. 18:00 (30h) kohdalla. Aloin olemaan huolissani, että mahtaako 3h riittää, sillä matkan teko oli hidasta. Hetken aikaa juoksin 80km juoksijan kanssa joka manaili matkaa ja kun sanoin hänelle, että "ei tässä ole enään kun maraton jäljellä", hän sanoi "luuletko pääseväsi maaliin?" hieman moittien, joten siitä sain lisäkipinää kiitos hänelle. Kun vihdoin oli aika laskeutua pitkät portaat helpommalle baanalle, jossa pikku Karhunkierros yhdistyy reittiin, päätin jättää manailian ja kiiruhtaa Basecamp ennen cut-offia. Käytännössä juoksin tästä viimeisen 6-7km ja saavuin huoltoon n. klo. 17:30, mikä oli iso helpotus! 

Asenne oli muuttunut ruimasti tällä osuudella. Halusin nopeasti maaliin. Joten nopea huolto (12min). Lähdin huollosta Lakion Arin ja hänen kaverin perään jälleen. Päätin, että nyt reipasta sauvakävelymarssia eteenpäin, jokainen askel lähempänä maalia. Ilma villiintyi matkan edetessä. Kylmä oli, mutta liike piti kehon tyydyttävän lämpimänä. +30h matkaa takana ja lopun lukemattomat vaarat eivät tuntuneet loppuvan koskaan. Olin päättäväinen ja ajatus maaliin pääsystä vahvistui hetki hetkeltä. Tiesin, että jos vain pidän tasaisen vauhdin, ehdin hyvin maaliin ennen klo 24:00. Noin 33h kohdalla tietämättäni GPS-seurantalaitteesta oli loppunut akku. Ja etsinnät alkoi, sillä oma puhelin oli myös kyykähtänyt kylmän ja kostean sään johdosta. Päättäväisesti olin tehnyt matkaa ja juuri ennen viimeistä alamäkeä kohti Konttaisen huoltoa, turvajuoksija huusi nimeäni. Minut oli ns. virallisesti paikallistettu. Saavuin huoltoon pahoitellen tilannetta ja keskustelin lyhyesti huollon kanssa ja sanoin olevani olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa ja sain luvan jatkaa matkaa. Vettä pulloihin ja tarmolla kohti Rukaa. Oli vielä 2.5h tuntia aikaa päästä maaliin ja matkaa jäljellä hieman alle 7km. Sitten alkoi hallunisointi oikein urakalla, jotka yllätti itseni. Olin näkeväni toisen maailmansodan aikaisia miinoja reitillä ja ajattelin "näihin ei kannata astua" ja että täytyy ilmoittaa maalissa näistä henkilökunnalle. Mietin järjellä, että eihän näin kuljetulla reitillä niitä voisi enään olla, joten en uskonut näkemääni. Matka taittui ja n.3km ennen maalia luulin nähneeni edessäni ihmisen kokoisen jäniksen (oli muuten pelottava näky). Sain jäniksen kiinni joka osottautui juoksijan repuksi, jossa oli iso pyöreän muotoinen valkoinen kohta. Siinä väsymyksessä lähinnä nauratti asia. Kello lähestyi 23:00 illalla ja Rukan viimeinen tunturi ja nousu oli edesssä. Tajusin, että nyt ollaan lähellä ja "pystyn tähän". Viimeinen alamäki ja pitkä unelma saisi koitoksen! Juoksin vahvasti ja iloiten kaikesta. Tuulettelin yksinäni ja tunteet nousi pintaan punamatto lähestyi ja rakkaat ihmiset odotti minua siellä kylmyydessä ja vesisateessa...

"I DID IT!" Valtava huojennus ja rauha valtasi sydämeni

Speechless

Matkaan taittui 35h16min, joten peliaikaa jäi hulppeat 44min! 
10kk tästäkin hetkestä kulunut ja mitä matkasta oppi jo aika pian, että yli 100km matkat eivät ole koskaan helppoja. Se on kuin elämä, koskaan ei tiedä mitä matka tuo tullessaan. Mitä voit tehdä, on harjoitella ahkerasti, keskittyä olennaiseen, iloita elämästä ja ennen kaikkea päivittäisestä arjesta sekä olla kiitollinen siitä mitä sinulla on. Jos luit tämän loppuun, kiitos sinulle. Moikataan kun tavataan! Näinä vaikeina aikoina, voimia jokaiselle ja pysykää terveinä!

Voiton maljan jaksoin vielä käydä kisan jälkeen juomassa. Tältä näytti mies +40h valvomisen ja 166 km jälkeen :)