From the scorching ashes of ©Transvulcania into the frigid & rainy forest of ©NUTS Karhunkierros (PART 2 of 2)

Tästä jatkettiin kohti vuoden päätavoitettu NUTS Karhunkierros 166km, johon oli tasan kaksi viikkoa aikaa. Oliko tämä riittävä aika palautua ja kaksi peräkkäistä DNF edellisiltä vuosilta painoivat mielessä... Stay tuned.. To be continued... Tämä on osa 2 / 2, jos haluat lukea mitä tapahtui ensimmäisessä ulkomaan polkujuoksukisassani, lue osa 1 / 2.

... Pari viikkoa vierähti Trans Vulcanian kisasta palautellen.. Pari työvuoroa oli lomien välissä tehtävä ja pari rentoa fiilistelylenkkiä tuli juostua. Söin hyvin, nukuin, nautin lomasta ja tein kaiken mahdollisen palautumisen eteen..

Ja sitten taas mentiin, Samban porukka kasaan lentokentällä ja aamulento kohti Oulua, josta vuokra-autolla Rukalle.


















Olin siis jo yrittänyt 2017 ja 2018 suoritua Karhunkierroksen perusmatkasta kehnoin yrityksin, lopulta aina keskeyttäen.

Tänä vuonna lähdin uuden reseptin turvin kisan kimppuun, Kotipizzaa folioon jonka ääreen toivon mukaan pääsisi Oulangan huollossa mennen tullen.

Saapuessamme Rukalle, keli oli henkeäsalpaava.
Mieli oli rauhallinen ja päättäväinen. Tänä vuonna päätin, että kaikki "sekoilu" saa loppua, eli keskityn vaan asioihin mitkä ovat olennaisia ja ennen kaikkea asioihin mihin pystyn vaikuttamaan.










Kisa-aamu, yö hyvin nukuttu, aamukahvia ja kisanumeroiden haku, sekä varuste-checkkaus. Klo. 12:00 startti sopi itselle näin ilta/yöihmisenä. Varustevälppäykset, aamupalaa, someilupäivitykset ja rentoilua. 

Omaa mindsettiä 24-48h ennen juoksukisaa : Olen miettimättä kisaa mahdollisimman pitkään. Kuten Will Smith sanoo "miksi jännittää jotain asiaa, mikä tapahtuu vasta viikkojen päästä, ja siten pahimmillaan pilaat yöunet ja saat vatsan sekaisin, ja minkä takia!?". Joten ennen Karhunkierrosta, aloin käymään kisaa läpi vasta matkalla Rukalle, n. 1½ vrk ennen starttia. Pyrin ottamaan rennosti, keskityin vain omaan valmistautumiseen, (vähemmän sosialisointia), enemmän omaa aikaa. Kisan läpikäyntiä mielessä, kuunnellen lempimusiikkia, syöden hyvin ja mahdollisimman paljon viettää aikaa makuuasennossa. Kisa-aamuna varusteet kasaan, sitten vain sohvalle lepuuttelemaan  ja odottamaan kisan starttia miettien kivoja, positiivisia ajatuksia :)

N. 15min ennen starttia vielä selfiet upeiden mimmien, Laura & Laura sekä Tanjan kanssa.

Ja ennen kuin ehti huomata, NUTS Karhunkierros lähtölaukaus pamahti ja tunnelma kattossa!

Edessä oli n. 166km ja +3800m~ nousua. Keli oli optimaalinen omaan makuun. n. +10'c ja lähes aurinkoista. Ajatus oli lähteä maltilla matkaan Laurojen peesissä. Järvisen Lauran kanssa alkumatka menikin mukavasti, otettiin ylämäet rauhassa ja alamäet rennon reippaasti juosten alas. 

Hulppeat maisemat ja Lauran alamäkinäytettä. 

Konttaisen huoltoon saavuttiin n. 1h10min kohdalla. Nopea huolto, pullojen täyttö, mandariinia ja banskua matkaan ja menoksi. Huoltoon ei muutamaa minuuttia enempää tuhraantunut.
Porukassa mentiin mimmien kanssa, vauhti tuntui hyvälle kohti "basecamp" huoltoa. Noin 3 tuntia matkattuani tyttöjen peesissä huomasin, että vauhti oli aavistuksen liian kova omaan makuun ja maltoin pitää pääni ja päätin jättäytyä kyydistä. Himmasin vauhtia kohti huoltoa, jonne saavuin 3.5h kohdalla. Olen kärsinyt liikaa vatsavaivoista, joten päätin ottaa rauhassa huollot.  Viimeiset n. 500m kävelin, että sain rauhoitettua kroppani. Ilokseni Vähäsen Sami oli vastassa ja kyseli heti vointiani, tuntemuksia ja alkoi huoltamaan minua. Kerroin alkumatkan tunnelmia ja sanoin että "pakko ottaa iisisti" Sami totesi "juuri näin, rauhassa vaan ja just niin kuin puhuttiin, huollot rauhassa". Sami huolsi, vaihdoin sukat, kävin bajamajassa, join LIDL:n toffeen makuisen proteiinijuoman (jostain syystä uppoavat hyvin), lisää banaania, mandarinia. 

Poltsit ja banaani matkaan ja menoksi, iso kiitos Vähäsen Samille!

Matka jatkui hyvävointisena ja hetkeä myöhemmin näin Tiusasen Rikun ja huusin "hei Riku venaa vähän". Rikulla oli hyvät menohalut, ja jotenkin tuumasin, että nyt kelpaisi matkaseura ja niinhän Riku vastasi myöntävästi "tahdon" kysyttäni häneltä "tahdotko matkata kanssani niin ylä- kuin alamäissäkin.." 
Pyysin Rikua himmaamaan hieman, sanoin että tarvii sulatella energiaa, joten mentiin kävely-juoksu yhdistelmällä pitkin Kitkajoen rantaa ja fiilisteltiin upeita maisemia!

Pohjoisen viikinki- ja luonto

Matka Rikun kanssa oli lystiä, tyhmiä juttuja, iloista mieltä ja perusajatus pysyi kirkkaana "koko ajan eteenpäin". Kohti Oulankaa, jossa Cut-off aika oli illalla 22:00, 10h oli aikaa könytä startista 55km matka Oulangan huoltoon, jonne saavuimme Rikun kirittämänä mukavasti n. 21:10 aikaan illalla. (9h10min). Huoltoon tulimme hyvävointisena, molemmat keskittyi omaan tekemiseen. Parasta oli tietysti uuden kisataktiikan myötä Kotipizza, jota tarjosin Rikulle kanssa, koska alkuperäinen suunnitelma jakaa pitsa Laurojen kanssa vaihtui Rikuun. 1/4 pitsaa, Lidl:n protskujuoma, omia kauraleipiä ja reilusti kokista. Kahvia ei jostain syystä ollut tarjolla, mikä olisi maistunut enemmän kuin hyvin yötä vasten. Aikaa kului liian paljon huollossa, olimme viettäneet 35-40min, jolloin Riku alkoi onneksi kuumottamaan minua, "Kaitsu mennään jo!??!". Pitkät kuorihousut yötä vasten jalkaan. Poltimme huoltoon loppupeleissä 45min, joka olisi ollut hyvä hoitaa maksimissaan 20-25 minuutissa. Anyhow, lähdimme tallustaa kohti Lappia (Hautajärveä). Matka eteni verkkaisesti ruokaa sulatellessa. Ehdittiin n. 1h matkata huollosta kun kisan kärkimiehet jo tulivat vastaan ja tsempit vaihdettiin. Matkan edetessä myös oma tekeminen hieman hidastui ja Rikulla oli selkeästi menohaluja enemmän, mutta herrasmiehenä Riku piti seuraa lähes koko matkan kohti Hautajärveä jonne saavuimme Rikun johdolla n. 03:15~ aamuyöstä. Matkaa oli kulunut n. 15h15min ja puoliväli oli saavutettu ja tuntuikin hyvältä päästä sisätiloihin Hautajärven luontokeskukseen, jossa toimi NUTS Karhunkierroksen puolenvälin huolto sekä 83km startti.

Oli siis yö ja kello näytti 03:15. Ajatus oli syödä puuroa, omia kauraleipiä, hedelmiä ja kokista sekä kahvia, vihdoinkin! Harvoihin asioihin olen heikkona, mutta kahvi kuuluu niihin. Jokatapauksessa päätin ottaa rauhassa puolivälin huollon. Oli siis vielä aikaa vajaat 21h selviytyä takaisin maaliin Rukalle. Nälkä oli ja energiat vähissä, tästä huolimatta jostain syystä ei ruoka tahtonut maistua. Tuumailin, että pitkä taival vielä edessä, joten käytetään rauhassa aikaa, jos se ruoka menisi hitaammalla vauhdilla alas, näin osittain kävikin. Puuro kuitenkin tökki pahasti, ehkä ajankohta vuorokaudesta vaikeutti asiaa. Muistaakseni sain sitten puolilautasellista puuroa alas, kauraleipiä (rasvaa,juustoa, kurkkua ja tomaattia), banaani, kokista ja hieman kahvia ja  toki ihan blanco vesi maistuu aina hyvin itselleni. Päätin syödessä, että yritän nukahtaa hetkeksi ruokailun päälle ja se onnistuikin hyvin. Keräsin pari vilttiä ja menin sikiöasentoon luontokeskuksen pimeimpään nurkkaan. Laitoin puhelimen n. 35min päähän herättämään. Muistan kun Riku tuli hieman ehkä huolissaan kyselemään olenko ok, sanoin että tarvitsee nukkua hetki, Riku sanoi jatkavansa matkaa. Toivoteltiin tsempit, Riku lähti, minä jäin nukkumaan..

Puhelin herätti n. 04:15 ja ehdin nukahtaa hetkeksi, sain kehon lämpimäksi ja ruoka myös sai rauhassa imeytyä. Tästä verkkaisin ja epävarmoin liikkein ylös, wc-käynti, kaikki mahdollinen vaatetus päälle, kokista lisää koneistoon ja 20min heräämisestä lähdin vihdoin pitkän 1h15min huollon jälkeen tallustelemaan takaisin päin. 

Perjantai päivän auringonpaiste oli enään kaunis haikea muisto, lauantai aamun valkenessa oli hailakan harmaa taivas ja satunnaisia vesipisaroita ripsi taivaalta, lämpötilan ollessa +3'c.

Matka siis jatkui tästä eteenpäin yksin. Nukkumisen jäljiltä oli horkka päällä, mutta reipas sauvakävely alkoi tuottamaan tulosta ja noin tunnin jälkeen olo oli siedettävä. Välillä hölkkäsin, mutta enimmäkseen kävelin reippaasti n. 10:00min-14:00min per km.

Vesisade hiljalleen tunti tunnilta yltyi ja loppua ei näkynyt ei sateen eikä matkan suhteen. Sitten se iski ns. "pimeät tunnit". Kello oli jotain aamu 07:30~ , 83km:n kärki pyyhälsi ohi tuorein jaloin ja kaunista oli MP:n ja muiden hurjapäiden kyyti. Väsymys iski, energiaa olisi edelleen tarvinnut lisää, ei maistunut ruoka, ei juoma, ei oikein mikään. Apaattisuus iski ja meno oli tahmeeta, liiankin tahmeeta, matkavauhti laski 16:00min-18:00min per km. Mihinkään ei varsinaisesti sattunut, mutta maailman meno ei maistunut laisinkaan. Tsemppejä tuli kyllä ohittavilta 83km juoksijoilta, matka ei tuntunut taittuvan, ja pienetkin nousut/laskut, juurakot ja kivet painoi miestä alas. Pidin ajatukset yksinkertaisina, sain lohtua, kun ajattelin rakkaita ja lähimmäisiä...

Muutamaa tuntia myöhemmin klo. 09 aamulla edelleen väsytti, leukoja repi ja oli aika tyhjä olo, niin henkisesti kuin fyysisesti. Luovuttaminen alkoi hiipiä takaraivoon. Sekavin tuntein mietin, että jotenkin jos Oulankaan jaksan kävellä, lopetan leikin sinne, sillä ajatus maaliin pääsystä tuntui toivottomalta, samaan aikaan edellisvuoden keskeytys Oulangasta n. 5km eteenpäin kummitteli. Ystäviä ja tuttuja 83km juoksijoita tuli ohi ja muistan kun Käsnäsen Heikki sanoi "Kaitsu tsemppiä, mahtavaa tänä vuonna sitten päättyyn asti!". Iski kylmät väreet ja sovin itseni kanssa, että nyt sisulla Oulankaan ja sitten katsotaan uusiksi asioita. Sain kasattua itseni ja viimeiset 5km~ etenin n. 12:00min/km vauhdilla vihdoinkin Oulangan huoltoon lauantai  aamupäivästä klo. 10:45. ( 22h45min). Yllätykseksi näin Nikon karhupuvussa ja Ali oli huollossa, jolta sain halauksen ja huoltoapua. Voivottelin Alille kuinka olin loppu ja väsynyt. Menin istumaan ja Ali oli altis auttamaan ja kyseli mitä tarvitsin ja teki kaiken mahdollisen puolestani. Henkinen helpotus sekä ilo täytti mielen ja tunteet. Olin väsynyt ja nälissäni. 1/4 osaa Kotipizzaa, 1kpl LIDL:n proteiinijuomaa ja n. 0.5l kokista meni suoraan suoneen. Kylmä oli, tärisin horkan kourissa, mutta riitti että jaksoi istua, syödä ja juoda mitä Ali eteen toi. Tankkasin edellä mainittuja ruokia, juomia minkä ehdin, myös vettä meni paljon kaiken rinnalla. Huolsin myös jalkojani, jotka olivat rakoilla ja hyvin likaiset. Käsiswipeillä pyyhin pahimmat pois ja kuivat sukat jalkaan. Kaikki mahdollinen vaatetus päälle, wc-käynti ja Ah lisää kokista joka tuntui maistuvan. Kuppi kahvia jälkkäriksi, halit Alilta ja Nikolta ja kovat tsempit lämmitti mieltä. Lähdin jälleen tuttuun tapaani kävelemään rauhakseen horkan vallitessa, mutta tyytyväisenä kun sain suuren määrän nestettä ja energiaa alas. Vesisade jatkoi yltymistään. Kävelin hiljakseen eteenpäin. Oulangan huoltoon käytin n. 30min aikaa, mutta se kannatti!

Ensimmäiset 1h15min~ siis sulattelin suurta määrää energiaa ja karistelin horkkaa irti kehostani. Olo parani joka askeleella ja tunsin kuinka energiapiikki alkoi vaikuttamaan koko kehoa ja mieltä. Tässä vaiheessa tunsin heränneeni uuteen päivään. Aloin rohkeasti juoksemaan, olin täynnä energiaa ja toivoa siitä, että maaliin pääsy on mahdollista. Aloin ottamaan 83km juoksijioita kiinni ja olo tuntui uskomattomalta, seuraavan 2h matkasin n. 11km, joista ekat 45min tuli matkattua 5km. Meno maistui aina kitkajoen alkuun asti, tässä vaiheessa matkaa oli takana n. 26.5h tuntia ja vajaat 120km. Tajusin, että olin ohittanut jo pitkän matkaa kohdan johon edellisvuonna keskeytin. Hieman ennen Kitkajokea viimeisessä jyrkässä laskussa tapasin Lakion Arin, joka herrasmiesmäisesti esittäytyi Lauran miehenä. Olimme jossain tavanneet aikaisemmin, mutta väsyneenä ja virtapiirit märkänä ei oikosulkua parempaa kipinää ajatuksista syntynyt. Kitkajoen rannasta lähdin hakemaan vesitäydennystä, jossa Ari huomasi, että nyt mies tarvitsee apua. Itse seisoin jalat pökkelöinä ja Ari täytti vesipullon, kiitin ja kummarsin. Ari ja kaverinsa karkasi tästä, mutta jatkoin tarmokkaasti ja hyvin mielin eteenpäin. Edessä oli tekninen pätkä Kitkajoen rantaa....

Mieli oli pirteä kaikesta huolimatta. Selkeästi aamuyön tunnit olivat valvomisen suhteen hankalinta aikaa itselleni. Kitkajoen kivinen ja juurakkoinen osuus oli edessä. Päätin ottaa osuuden rauhallisesti ja varovasti, sillä pienikin virhe väsyneenä voisi pahimmillaan aiheuttaa kaatumisen jokeen. Ja muutenkin niin teknisellä ja ylämäki voittoisella osuudella ei "kiiruhtamalla" aikaa säästä, tärkempää oli säästellä voimia, sillä matkaa oli vielä n. maratonin verran jäljellä. 

Matka eteni ongelmitta, mutta hitaasti. Samalla mietin seuraavaa "cut-off" aikaa Basecamp-huoltoon, joka oli klo. 18:00 (30h) kohdalla. Aloin olemaan huolissani, että mahtaako 3h riittää, sillä matkan teko oli hidasta. Hetken aikaa juoksin 80km juoksijan kanssa joka manaili matkaa ja kun sanoin hänelle, että "ei tässä ole enään kun maraton jäljellä", hän sanoi "luuletko pääseväsi maaliin?" hieman moittien, joten siitä sain lisäkipinää kiitos hänelle. Kun vihdoin oli aika laskeutua pitkät portaat helpommalle baanalle, jossa pikku Karhunkierros yhdistyy reittiin, päätin jättää manailian ja kiiruhtaa Basecamp ennen cut-offia. Käytännössä juoksin tästä viimeisen 6-7km ja saavuin huoltoon n. klo. 17:30, mikä oli iso helpotus! 

Asenne oli muuttunut ruimasti tällä osuudella. Halusin nopeasti maaliin. Joten nopea huolto (12min). Lähdin huollosta Lakion Arin ja hänen kaverin perään jälleen. Päätin, että nyt reipasta sauvakävelymarssia eteenpäin, jokainen askel lähempänä maalia. Ilma villiintyi matkan edetessä. Kylmä oli, mutta liike piti kehon tyydyttävän lämpimänä. +30h matkaa takana ja lopun lukemattomat vaarat eivät tuntuneet loppuvan koskaan. Olin päättäväinen ja ajatus maaliin pääsystä vahvistui hetki hetkeltä. Tiesin, että jos vain pidän tasaisen vauhdin, ehdin hyvin maaliin ennen klo 24:00. Noin 33h kohdalla tietämättäni GPS-seurantalaitteesta oli loppunut akku. Ja etsinnät alkoi, sillä oma puhelin oli myös kyykähtänyt kylmän ja kostean sään johdosta. Päättäväisesti olin tehnyt matkaa ja juuri ennen viimeistä alamäkeä kohti Konttaisen huoltoa, turvajuoksija huusi nimeäni. Minut oli ns. virallisesti paikallistettu. Saavuin huoltoon pahoitellen tilannetta ja keskustelin lyhyesti huollon kanssa ja sanoin olevani olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa ja sain luvan jatkaa matkaa. Vettä pulloihin ja tarmolla kohti Rukaa. Oli vielä 2.5h tuntia aikaa päästä maaliin ja matkaa jäljellä hieman alle 7km. Sitten alkoi hallunisointi oikein urakalla, jotka yllätti itseni. Olin näkeväni toisen maailmansodan aikaisia miinoja reitillä ja ajattelin "näihin ei kannata astua" ja että täytyy ilmoittaa maalissa näistä henkilökunnalle. Mietin järjellä, että eihän näin kuljetulla reitillä niitä voisi enään olla, joten en uskonut näkemääni. Matka taittui ja n.3km ennen maalia luulin nähneeni edessäni ihmisen kokoisen jäniksen (oli muuten pelottava näky). Sain jäniksen kiinni joka osottautui juoksijan repuksi, jossa oli iso pyöreän muotoinen valkoinen kohta. Siinä väsymyksessä lähinnä nauratti asia. Kello lähestyi 23:00 illalla ja Rukan viimeinen tunturi ja nousu oli edesssä. Tajusin, että nyt ollaan lähellä ja "pystyn tähän". Viimeinen alamäki ja pitkä unelma saisi koitoksen! Juoksin vahvasti ja iloiten kaikesta. Tuulettelin yksinäni ja tunteet nousi pintaan punamatto lähestyi ja rakkaat ihmiset odotti minua siellä kylmyydessä ja vesisateessa...

"I DID IT!" Valtava huojennus ja rauha valtasi sydämeni

Speechless

Matkaan taittui 35h16min, joten peliaikaa jäi hulppeat 44min! 
10kk tästäkin hetkestä kulunut ja mitä matkasta oppi jo aika pian, että yli 100km matkat eivät ole koskaan helppoja. Se on kuin elämä, koskaan ei tiedä mitä matka tuo tullessaan. Mitä voit tehdä, on harjoitella ahkerasti, keskittyä olennaiseen, iloita elämästä ja ennen kaikkea päivittäisestä arjesta sekä olla kiitollinen siitä mitä sinulla on. Jos luit tämän loppuun, kiitos sinulle. Moikataan kun tavataan! Näinä vaikeina aikoina, voimia jokaiselle ja pysykää terveinä!

Voiton maljan jaksoin vielä käydä kisan jälkeen juomassa. Tältä näytti mies +40h valvomisen ja 166 km jälkeen :) 

From the scorching ashes of ©Transvulcania into the frigid & rainy forest of ©NUTS Karhunkierros (PART 1 of 2) ENGLISH VERSION

Greetings people! It's been a while, so let's take a quick recap. So i started to write this runnin' blog four years ago, thanks to couple of my friends, who encouraged me into this. It's has been three years, since my last post. To point out, the reason from the beginning why i write this blog is to clear out my mind and emotions, and yet as a "by-product" to provide a runnin' blog to you guys out there.

In a nutshell lot's of things has happened in the past three years, such as gradutation from the Emergency services academy Finland, getting a job from the local fire department, relationships, loss of loved ones, on the other hand newborns, fullfilments, empty feelings, learning, forgetting things and daily basis and naturally running itself. Also i've faced three big disappointing ultra race DNFs, which can be one subject to talk about in near future. Well let's get to the chase!



Transvulcania will be held in La Palma island annualy in the beginning of the May. There is four different distances, "Ultra" ~75km +4300m/-4000m, Marathon 45km +1900m/-3300m, Halfmarathon ~25km +2100m/-700m and "Vertical race" 7.6km +1200m.

Originally plan was just to join my friends company and enjoy my holidays and make the last preparations for the upcoming race, NUTS Karhunkierros 166km in Ruka, the race that going to be one of my main goals this year. But after realization that to participate halfmarathon didn't required any ITRA-points (Internation Trail Running Association), so i thought it was a good opportunity to run my very first trail race abroad!

We took off to La Palma on Tuesday, thought with different flight routes. I was able to find fairly cheap flight last winter for the boys transit in Berlin. Myself i flew via Amsterdam. Funny little thing happened just weeks before the trip. Boys flight from La Palma to Berlin had been canceled due to flight company's bankruptcy. Luckily Eetu and Niko had long holidays, an sourceful minds, so they decided to continute their vacation on Tenerife after the week in La Palma, so problem solved!

Adjovimar's pool garden

Then we took a rental car from the airport, which is located next to the capital, Santa De La Cruz at the east coast to the town of Los Llanos (Local Heinola city) close to west coast of La Palma island.

Apartmentos Adjovimar where we stayed the whole week provided a peaceful enviroment, clean rooms and really good custom service!

So we arrived on Tuesday night and on Wednesday right after breakfast all three of us went to check me and Eetu's last part of the race.

Tres monos! Three pale Samba-monkeys and Los Llanos in the background

First 17km of the race was basically uphill  (+1900m) and last 7km downhill (approx. -500m).
We started from the finishline to headed hight point of the race (1950ish  masl ) and from there we came back by the same route. So we got nice relaxed 2.5h jog with  +800m/-800m of ascent and descent underneath the scorching sun.

Local "Malminkartanon jätemäki (wastelandhill),".

                                  

On Thursday and Friday we just took days really easy and relaxing by the pool. Ate well, sip few local beers.
And on the both mornings we went for a little run 30min each or so.

Keepin' yourself moving few days before the race is excellent way to keep the running vibes high as well the race spirit. Allthought be careful not to do too hard movements few days before the race.
Race bib's we collected in the Thursday morning while we went for a small morning jog.

During these days atmosphere was mellow and laid back.
Some lousy jokes, acting silly and laugh a lot.
In Friday night we ate lot's of pasta, because halfmarathon start was 7:30am on Saturday, so it was smart to let body calm down on race day.

After checking the race gear, eating well was time to go sleep, cos alarm was set to 04:30am...

                                 Icecream, candlenight dinner and some love with boys is all you need to prepare                                   youself for the race!

Race gear : Salomon Trail Runner Twinskin Shorts, Nike's Tanktop, few Maxim's gel and few Cliff bars, 2x0.5L Salomon flasks + 1x0.5L Salomon flask with High5 Zero-tablet. Runnin' poles :  Blackdiamond Carbon Distance Z, cap, running sunglasses, mandatory race equiments and mobilephone. Runnin' shoes : Salomon Sense Pro 2.

I slept roughly 5 hours or so, despite that i felt really good when i woke up at 04:30. Made the preparations and made some coffee. So i drank a big cup of coffee + lots of water and ate one banana. 05:15am i met Eetu in front of Adjovimar, from there we walked to Los Llanos bus station, which took us around 10min. to get there. The busride itself lasted around 1hour to start of the race. . We had plenty of time before the start, around 50min. It was still dark outside, but the tempature was allready around 20'c. Strong wind kept us moving and we made thorough warm-up with Eetu.

After darkness the first appearance of light in the sky before the sunrise and last cheer-ups with Eetu.

And the race started at 07:30 with 550~ runners !

Atmosphere at the start was phenomenal! (No sounds unfortunately)

This year i decided that i take my races much easier , because in past all the races where i had had too good feelings at the start, i have started with too fast pace...  First hour of the race i ran really slow and steady listening to my body carefully. Mainly i ran all the easy uphills, but all steep ascents i powerwalked to keep my energy levels up.

(No sounds [Have some speaker problems on my iPhone])

Morning sun started to shine after 45min~ after the start, and you could allready feel the temparature rising.
To myself running in a hot weather doesn't fit at all. I'm prone to cramps and i totally lose my appetite. I felt great and after an hour or so i decided to start run a bit faster towards first service point wich was at 7km mark. After 1hour and 10min ai allready reached the service point. Running felt amazing and i still had lot's of energy left.

Earlier Eetu told me that the chanting was crazy at 7km service point which is in the middle of Los Canarios town. Seemed like all the habitants from the village was there to cheer up runners in the race. All you can hear was  "Vamos, vamos!, Venga!".

Hitting my steps on cobblestones trough the crowd service point, filled water flasks fast and continued my race.
..
Heartrate had climbed somewhere around unaerobic threshold , so i decided switch to walk to lower heartrate and calm my body down, so that i could intake energy sufficiently and faster. i managed to eat one whole Cliff peanutbutter bar and one Maxim-gelin during the following 30min. Supplements i took tasted well, but the rising temperature of afternoon reached allready almost  +25'c, where i started to feel overwhelming heatness in my body.

Clear sky and the soaring sun straight from the zenith started roast in big time. There was still +1100m and 10km ahead of me until the next service point. Kilometres from 8 - to 14.5 still went according to plans, but from there on clash of the titans started.  My tights started to cramp , dehydration, depravation of energy, heatness and sweating under the scorching sun started to taken it's toll. It was "Do or Die" situation, so only option was to put warrior mode on and take one step at a time...

From here on some runners went by, but at the same time i also passed few runners. I particularly remember one young Spanish boy in his early 20's who clearly had some major problems, i thought my pace was slow at this point, but when i saw this boy from far distant how he faltered and struggled to move on. Someone gave him some water and when i finally reached him i also passed some water and said to him "mas aqua?" with my poor Spanish skills, obviously he had run out of water. He gave me a humble thanks and the race continued...
At this point i still had roughly 2.5km and +300m of ascent left to go 'till i would reach the last service point. It took me around 40min to reach the service point, which felt like a lifetime. Also racetime showed exactly 3h:00.  Felt bit dizzy as well my legs felt powerless, but i went to the bush to make small poop. Against my principles i decided to drink sports drink from race organizers which tasted surprisingly good managed to gulp around 300-400milliliters + some fresh water. I only consumed 4min in this service point. Still 100m of ascent and i finally reached the highest point of the race!

Such a peaceful and calm feeling on top of the mountain. Only 7km ahead and almost nothing but a downhill from here on, around . +150m of ascent and more than -500m of descent.

                                        Be warned! Some sensitive information in the video.

To consider the problems i had, last part of the race was strongest for me. I feel like i'm a better downhill runner than uphill. Determination was really strong and step after step i slowly started to run and gain more speed in these downhills. My body continued to dehydrate and sweating was really strong. From here on i only could just drink water, because nothing else tasted anymore, but running tasted quite nicely, but then out of the blue at point when i run on a few rocky steps i got an infernal cramps in my right leg's hamstring. I decided that this wont going to stop me from finnishing in this race. I pumped myself against the ground as fiercely as i dared to and harshly after 30-45 seconds luckily the cramps stopped and i walked slowly but steady for a while at the last small hill before rest of the downhills.

After realizing that not much to go i gave all've got left in my soaring body, so the last 1-2km was surprisingly vigourous and pure joy, i gain easily 10 to 15 runners and managed to pull 4min/km pace...

Then last sprint and i could hear the big chants and cheers from the audience, no more than dew hundreds of meters and i finnished in time of 4hours and 8 minutes and got a position 152 of 500 ~ runners in the race. 

My very first trailrace abroad and after difficulties succesful race! 

All three of us managed to pull great perfomances, Niko ran marathon distance in time of 7h03min~ finishing in 183/653. And huge applauses one more time to Eetu, who ran his best race this far and finished 10th! The halfmarathon had world top level runners, Eetu only lost by one second to Cristofer Clementelle who has been two time runner-up in trail run world championships and only got 11min33sek behind the winner. It was time to celebrate and we did! Drinkin' local rum and dancing in disco. Big salute to Niko and Eetu for the company! Also big thanks to  all my friends who keep supporting me as well my beloved siblings!  

From here on it was time to focus this year's main goal NUTS Karhunkierros 166km, where i had exactly two weeks time to recover from Transvulcania! Was it enough time after all ?  And two consecutive DNF's from past two years kept me thoughtful... Stay tuned.. To be continued...

Ascent of Valtavaara ©NUTS Karhunkierros 166km

And here some picture of amazingly beautiful La Palma island!

From the scorching ashes of ©Transvulcania into the frigid & rainy forest of ©NUTS Karhunkierros (PART 1 of 2)

Beaten, but not broken! Tervehdys kaikille pitkästä aikaa! Otetaan pieni rekappi, eli aloitin n. neljä vuotta sitten kirjoittamaan juoksublogia kiitos parin ystäväni rohkaisemana. Kohta kolme vuotta on kulunut edellisestä postauksesta. Kirjoitan kuitenkin tänne omasta halustani ja päätin alusta asti, että en ota suoritetta tästä, vaan hyvän tavan purkaa ajatuksia ja tunteita sekä sivutuotteena julkaista blogia teille lukijoille. Pähkinänkuoressa kolmeen vuoteen on mahtunut valmistuminen Pelastusopistosta, työllistyminen palomiehen ammattiin, parisuhde iloja- ja suruja, hautajaisia, ristiäisiä, täyttymystä, tyhjentymistä, uuden oppimista, vanhan unohtamista ja jokapäiväistä elämää sekä tietysti itse juoksemista. Myös kolme ultra DNF, joista voisin kirjoittaa myöhemmin ajatuksia ja oivalluksia, mutta mennään asiaan!

Transvulcania, ensimmäinen ulkomaan polkujuoksukisani, joka järjestetään vuosittain La Palman saarella toukokuun alkupuolella. Matkoina löytyy Ultra ~75km +4300m/-4000m, Maraton 45km +1900m/-3300m, Puolimaraton ~25km +2100m/-700m ja "Verttitonni" 7.6km +1200m.

Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä Eetun ja Nikon mukaan lomailee ja tekemään viimeiset valmistavat avaintreenit 2 viikkoa myöhemmin pidettävään NUTS Karhunkierros 166km, joka kuuluu tämän vuoden päätavotteisiini. Mutta havahduttuani siihen, että puolimaraton matkaan ei edellytetä ITRA-pisteitä, joten näin hetken sopivana juosta ensimmäisen polkujuoksukisani ulkomailla.

Lähdimme hyvissä ajoin kisaviikolla tiistaina matkaan, kylläkin eri lennoilla. Olin onnistunut löytämään pojille halvat lennot Berliinin kautta. Itse lensin Amsterdamin kaksinkertaisilla lentolippu hinnoilla. Eihän Kanarian reissu olisi mitään ilman pientä "inversioita". Poikien paluulento oli peruttu kokonaan La Palmalta Berliiniin ks. lentoyhtiön mentyä konkurssiin muutamaa viikkoa ennen reissua. Onneksi pojilla oli pitkät kesälomat ja neuvokkaat mielet. Eetu ja Niko päättivät siirtyä Teneriffalle jatkamaan palauttelua kisasta, problem solved.

Lentokentältä vuokra-autolla saaren toiselle puolelle, Los Llanoksen kylään. (Paikallinen Heinola).
Apartmentos Adjovimar tarjosi rauhallista oleskelua, puhtaita huoneita ja loistokasta palvelua.
Valmistava viikko meni rennon reippaasti, juostiin, syötiin ja muutama siesta cervezakin tuli otettua.

Keskiviikkona lähdettiin katsastamaan Eetun ja minun kisareitin loppuosuutta koko trion voimin.

Tres monos! Kolme kalpeata Samba-apinaa ja taustalla Los Llanos.

Kisareitti on käytännössä ensimmäiset 17km nousua (+1900m) ja viimeiset 7km laskua (n.-500m).
Lähdettiin kisan maalialueelta katsastamassa kisan korkein kohta, josta hölkättiin takaisin alas. Saimme hyvän rennon 2.5h lenkin +800m/-800m nousuilla ja laskuilla polttavassa auringonpaisteessa.

Paikallinen "jätemäki", olematta jätemäki.

Torstai ja perjantai ennen lauantai kisapäivää otettiin rauhakseltaan syöden hyvin ja hieman hölkäten molempina aamuina.


Pieni liikkuminen kisan edeltävinä päivinä on oiva tapa pitää juoksuvirettä ja voimistuvaa kisatunnelmaa yllä, kuitenkin kannattaa tarkasti kuunnella kehoa, ettei kuormita itseään liikaa. Kisanumerot haettiin torstai aamulenkin yhteydessä.



Fiilis oli kohdillaan, meno oli rento, huonoa läppää heitettiin, hönöiltiin ja naurettiin. Perjantai iltana syötiin reilusti pastaa, sillä startti puolimaratonille oli 07:30, joten oli järkevää syödä illasta ja antaa vatsan rauhottua kisa-aamuna.
Varustevälppäykset ja yhteisein iltaruokailun jälkeen untenmaille, sillä tiedossa oli aikainen herätys 04:30...











                                  Jätskien, pastaillallisen ja rakkauden siivittämänä kohti kisaa! :)

Kisavarusteet : Minimivaatetus, eli juoksusortsit, hihaton, muutama geeli(maxim) ja patukka(cliff), 2xlötköpullo vettä + 1xlötköpullo High5 Zero-tabletti. Sauvat (Blackdiamond Carbon Distance Z), lippis, polaroidut juoksulasit, muutama pakollinen kisavaruste ja kännykkä. Juoksukenkinä : Salomon Sense Pro 2.

Yöllä sain nukuttua n. 5h~ muistaakseni, siitä huolimatta oli levännyt olo. 04:30 herätys, aamukahvin keittoon, välppäykset, kuppi kahvia ja vettä reilusti + 1 banaani. 05:15 apartmentoksen edestä Eetun kanssa lähdettin kävellen kohti Los Llanoksen bussiasemaa, jonne kesti rauhakseltaan 10min~. Bussikyyti kesti n. reilu 1h saaren eteläiseen kärkeen, josta lähtö 07:30. Bussimatka meni hyvin pienessä koiranunessa. Saavuimme ajoissa kisapaikalle hieman vajaa tunti kisan starttiin. Vielä oli pilkkopimeää, mutta lämpötila oli jo +20'c, kuitenkin viimainen tuuli piti huolen siitä, että kannatti pysyä liikkeessä ja lämmitellä perusteellisesti.

Aamukajastus otti otettaan yön pimeydestä ja oli aika startata kisaan ja heittää vikat tsempit Eetun kanssa.

Vajaan 550 juoksijan voimin lähdettiin matkaan 07:30.

                                          Lähtötunnelma oli iloinen ja energinen. (Ei ääniä valitettavasti!)

Tänä vuonna päätin, että otan kisat jatkossa rauhallisemmin, sillä usein kisojen hyvät alkufiilikset on kostautunut liian koviin vauhteihin. Ensimmäinen 1h otin rennon kevyesti, juoksin pääasiassa loivat nousut ja vähänkin profiili jyrketessä, muutin menon suosiolla marssikävelyksi.

(äänet ei toimi valitettavasti[iphone:ssa toimintahäiriötä])

Aamuaurinko alkoi paistamaan niskaan n. 45min startista ja lämpötila pikkuhiljaa kohosi.
Itselleni kuumassa juokseminen ei sovi laisinkaan, olen todella kramppiherkkä ja muutenkin ruokahalut juostessa vaipuvat minimitasolle. Fiilis oli upea ja n. reilun tunnin kohdalla päätin lähteä pikkuhiljaa nostamaan vauhtia kohti ensimmäistä huoltoa, joka oli 7km kohdalla. Matka taittuikin hyvin huoltoon ajassa 1h10min. Juoksu maistui ja energiatasot olivat hyvällä tasolla.

Eetu oli kehunnut, että kylässä jossa huolto löytyy, tunnelma olisi uskomaton, ja sitähän se oli. Kaikki kylän mummelit, pappelit, sedät, tädit ja lapsukaiset olivat kannustamassa "Vamos, vamos!, Venga!".

Mukulakiviä juosten ylös läpi upean kannustuksen, nopea vesitäyttö lötköpulloihin ja matka jatkui.
Syke oli noussut lähemmäksi anaerobisen rajaa tuntemusten perusteella, joten otin kävelyä huollon jälkeen ja rauhoitin kehon, että saisi hyvin energiaa sisään. Sain syötyä kokonaisen Cliff-maapähkinvoipatukan sekä yhden Maxim-geelin n. 30 min aikana. Energia maistui ja imeytyi hyvin, mutta aamupäivän lämpötilan jo noustessa lähes +25'c asteeseen varjossa, alkoi lämmin ilma tuntumaan kehossa.
Kisan lähes pilvetön taivas ja zeniitistä päälakeen porottava aurinko alkoi polttelemaan todenteolla.  Seuraavaan huoltoon oli edessä vielä n. +1100m ja 10km. Kilometrit 8km - 14.5km meni vielä hyvin, mutta sitten alkoi titaanientaistelu. Etureidet alkoivat kramppaamaan, kuivuminen, energiavaje, kuumuus ja hikoilu polttavan auringon alla alkoi ottaa miehestä mittaa. Koitti "Do or Die"hetki, joten kisasoturimoodi päälle ja askel kerralla eteenpäin...

Muutamia kanssakilpailijoita alkoi mennä ohi, mutta myös saavutin joitakin selkiä, eräskin nuori Espanjalainen n. 20v poika oli tajunnanrajamailla, näin kun kanssajuoksija antoi edellä juomista hänelle ja kun saavutin pojan, tarjosin hänelle myös vettä sanomalla "mas aqua?". Pojalla oli nähtävästi omat juomat loppuneet kesken. Sain häneltä kansainvälisen kiitoksen taputuksena harteille...
Matka jatkui kohti huoltoa vielä n. reilu 2.5km ja +300m nousun verran, johon lopulta tuhraantui lähes ikuisuudelta tuntuneet ~ 40min. Saavuin huoltoon ajassa 3:00h. Heikotti, mutta sain kerättyä itseni, kävin puskassa pienellä tyhjennyksellä ja päätin vastoin periaatteitani ottaa kisajärjestäjien urheilujuomaa, joka upposi hyvin, sillä viimeiseen tuntiin ei enään omat eväät maistuneet. 3-4dl urkkaa + raikasta vettä päälle menivät suoraan suoniin. Huoltoon loppupeleissä meni vain 4min ja matka jatkui kohti huippua. Rauhallisesti vielä +100m nousua ja kisan korkein kohta oli saavutettu!

Tunsin helpotusta ja rauhaa, maisemat olivat upeat, ja edessä viimeiset 7km ja lähes pelkkää alamäkeä n. +150m nousua ja reilu -500m laskua.

Huom! Videolla arkaluonteista informaatiota ^^

Tästä lähti huomioon ottaen olotila, kisan vahvin osio. Tunnetusti olen enemmän alamäki- kuin ylämäkijuoksija. Tahtotila oli kova ja pikkuhiljaa sain jalat rullaamaan alamäkiin. Keho jatkoi kuivumista ja hikoilu oli voimakasta. Sain juotua tästä lähtien ainoastaan vettä, koska mikään muu ei enään maistunut. Juoksi maistui onneksi, kunnes salama kirkkaalta taivaalta iski infernaalinen suonenveto/kramppi oikean jalan reiden lähentäjään siirtyessäni muutaman porrasaskeleen ylös kohti viimeistä nousua. Säikähdin pahemman kerran, mutta päätin, että tästä selvitään. Pumppasin niin voimakkaasti kuin uskalsin takareittäni, ja n. 30-45sek jälkeen kramppi hellitti otettaan ja pääsin jatkamaan kisaa alkuun kävellen ja nousun jälkeen askel muuttui juoksuun.

Tämän jälkeen "all-in" ja viimeinen kilometri oli riemua ja suuria tunteita, selkiä tuli vastaan loppumatkan taittuen n. 4:00min/km vauhdilla.

Loppukiri ja suurin kannustuksin maalisuoralle ja maaliin ajassa 4h08min, sijoittuen 152/500~. 

Ensimmäinen polku(vuori)juoksukisa ulkomailla vaikeuksien kautta voittoon! 

Transvulcania oli onnistunut koko trion osilta, Niko juoksi komeasti maratonin ajassa 7h03min~ sijottuen 183/653. Ja isot onnittelut vielä kerran Eetulle elämänsä juoksusta samaisella matkalla kanssani sijoittuen sijalle 10! Kisan taso oli päätä huimaava, Eetu hävisi 1 sekunnin MM-kisoissa kahteen otteeseen toiseksi juosseelle Cristofer Clementelle ja kisan voittajalle 11min33sek. Oli voittojuhlien aika ja niin myös tehtiin nauttien paikallista rommia ja tanssien diskossa. Iso kiitos Eetulle ja Nikolle matkaseurasta ja kiitos kaikille ystävilleni ja sisaruksille!

Tästä jatkettiin kohti vuoden päätavoitettu NUTS Karhunkierros 166km, johon oli tasan kaksi viikkoa aikaa. Oliko tämä riittävä aika palautua ja kaksi peräkkäistä DNF edellisiltä vuosilta painoivat mielessä... Stay tuned.. To be continued..

Valtavaaran nousu

Loppuun muutamia kuvia kauniista La Palman saaresta!